SELKÄTUTKIMUSTILASTO

Päivitetty joulukuussa 2020

Tiedostot on rakennettu käyttämällä Suomen kennelliiton virallista jalostustietojärjestelmää sekä Piia Säterin ja Eveliina Valtavainion kokoamaa ja ylläpitämää tilastoa presa canarioiden (FCI) virallisista ja epävirallisista terveystiedoista.

Kaikki kopioiminen ja jakaminen ilman lupaa on kiellettyä!

Material on this site is (c) Krista Back. All copying and re-posting without permission is prohibited.

Luvan kysyminen kikapoon.presacanario@gmail.com

lokakuu vuonna 2019

Canarioita syntynyt vuodesta 2006 49 pentuetta 371 pentua.

Canarioiden selkiä kuvattu virallisesti yhteensä 22kpl, puhtaita niistä oli 11kpl, sairaita/epäpuhtaita on 11kpl.

Tilanne joulukuussa 2020

Canarioita on syntynyt vuodesta 2006 lähtien 57 pentuetta, 431 pentua

Virallisesti selkiä on kuvattu 8,58% (37kpl).

Näistä kokonaan kuvattuja (VA, LTV,SP) oli 20kpl joista terveitä (VA0, LTV0, SP0) oli 45,00% (9kpl) ja sairaita 55,00% (11kpl). Sairaissa kokonaan kuvatuissa selissä esiintyi VA1 50.00% (5kpl), LTV1 60.00% (6kpl), LTV3 20.00% (2kpl), LTV4 10.00% SP1 20.00% (2kpl).

VA tutkittuja koiria on 30kpl näistä terveen VA0 lasunnon saanneita koiria on 80.00% (24kpl) VA1 20.00% (6kpl)

LTV tutkittuja koiria on 36kpl näistä terveen LTV0 lausunnon saaneita koiria on 52,78% (19kpl), LTV1 tuloksen saaneita on 25,00% (9kpl), LTV2 tuloksia saaneita 5,56% (2kpl), LTV3 tuloksen saaneita 13,89% (5kpl) ja LTV4 tuloksen saaneita 2,78% (1kpl)

SP tutkittuja koiria on 22kpl näistä terveen SP0 lausunnon saaneita koiria on 90,91% (20kpl) ja SP1 tuloksen saaneita 9,09% (2kpl)

Kokonaisuudessa kuvatuista 37kpl määrästä kokonaan kuvattuja terveitä selkiä on vain 24,32% (9kpl)

Kuvatuista 37 koirasta vain joku VA/LTV/SP tutkimuksissa terveitä oli 21,62% (8kpl)

Huomautettavaa kuvatuista 37 koiran selässä oli 54,05%(20kpl)

Kasvattajien on ensiarvoisen tärkeää tutkia virallisesti ja kokonaisuudessaan jalostuskoiriensa selät ja parittaa selkämuutoksen saanut koira ainostaan puhtaan selkätuloksen saaneeseen koiraan. Näin pystytään tulevaisuudessa takaamaan puhtaita selkälinjoja geenipopulaatiossa myöhemminkin. Myös canarioiden omistajien kannattaa kuvata koiransa selkä, vaikka koira olisi ihan vain kotikoira. Canarioilla on suuri kipukynnys eivätkä nämä ilmennä kipua kuin vasta sitten, kun kipu pääsee kasvamaan isoksi. Kasvattajana minulle on ensisijaisen tärkeää saada tietooni kasvattieni terveystuloksia, jotta pystyn näkemään, mihin suuntaa linjojeni terveys liikkuu.




VA1, lannenikamassa kylkiluut

Nikamaepämuodostumat (VA)

ELT Anu Lappalainen, Helsingin yliopisto

Selkärangan nikamien epämuodostumia (vertebral anomaly, VA) esiintyy useilla koiraroduilla. Niin sanotuilla "korkkiruuvihäntäisillä" roduilla (bostoninterrieri, englanninbulldoggi ja ranskanbulldoggi) saattaa koko selkäranka olla korkkiruuvihäntään liittyen epämuotoinen. Myös mopsi kuuluu perinteisesti tähän brakykefaalisten (lyhytkalloisten) rotujen joukkoon, vaikka sen häntä on eri tavalla kierteinen. Näillä koirilla yleisimpiä nikaman kehityshäiriöitä ovat erimuotoiset puolinikamat (hemivertebra) ja perhosnikamat (nikama, joka selällään otetussa kuvassa muistuttaa muodoltaan perhosta).

Spina bifida (selkärankahalkio) on tila, jossa nikaman katto ei ole sikiönkehityksen aikana sulkeutunut ja selkäydin tai sen kalvot ovat ilman nikaman luista suojaa. Myös häntä ja ristiluu ovat em. roduilla muodostuneet epämuodostuneista nikamista, minkä takia häntä on epämuodostunut, hyvin lyhyt ja jäykkä. Kipuja tai neurologisia ongelmia esiintyy, jos epämuodostuneet nikamat painavat selkäydintä. Tällainen selkä on myös normaalia alttiimpi tapaturmille. Hännän epämuodostumat voivat aiheuttaa virheasennon, joka voi johtaa ulostamisvaikeuksiin tai ihovaurioihin. On todennäköistä, että kaikilla em. tyyppisillä koirilla esiintyy epämuodostuneita nikamia, mutta niiden määrä ja muoto vaihtelevat eri yksilöillä.

Joillakin koirilla voi olla nikamissa hyvin lieviä poikkeamia normaalista. Tällöin koira saa tuloksen VA0 (normaali), mutta lausunnon lisätietoihin merkitään VA-rajatapaus. Myös tällaisten muutosten lukumäärä näkyy koiran tiedoissa jalostustietojärjestelmässä. Yleisin tällainen muutos on viimeisen rintanikaman vaillinaisesti kehittynyt kylkiluupari.

Nikamien epämuodostumista voi saada lausunnon 12 kuukautta täyttänyt koira. Arvostelussa käytetty asteikko:

VA0, normaali

Ei muutoksia

VA1, lievä

1-2 epämuodostunutta nikamaa

VA2, selkeä

3-4 epämuodostunutta nikamaa

VA3, keskivaikea

5-9 epämuodostunutta nikamaa

VA4, vaikea

10 tai useampi epämuodostunut nikama  

Koiran normaali lanneranka ja ristiluu, sivukuva (L = lannenikama, S = ristinikama). (Kuva, Suomen Kennelliitto) 

Välimuotoinen lanne-ristinikama (LTV)

ELT Anu Lappalainen, Helsingin yliopisto

Välimuotoinen lanne-ristinikama (lumbosacral transitional vertebra, LTV) on yleinen synnynnäinen ja perinnöllinen nikamaepämuodostuma, jonka periytymismekanismia ei tunneta. LTV:llä tarkoitetaan nikamaa, jossa on sekä lanne- että ristinikaman piirteitä. Välimuotoinen nikama voi olla viimeinen lannenikama (L7), jolloin puhutaan sakralisaatiosta tai ensimmäinen ristiluun nikama (S1), jolloin puhutaan lumbalisaatiosta. Muutos voi olla symmetrinen eli samanlainen oikealla ja vasemmalla puolella tai epäsymmetrinen, jolloin selällään otetussa röntgenkuvassa nähdään puoliero. Diagnoosi tehdään usein lonkkakuvasta, josta voidaan nähdä koiran ristiluu ja lanne-ristiluuliitos yhdestä suunnasta ("ylhäältäpäin"). Joillain koirilla lannenikamien lukumäärä on poikkeava, normaalin 7 nikaman sijaan näillä koirilla on 8 (L8) tai 6 (L6) lannenikamaa. L8 eli lumbarisaatio tarkoittaa että ristiluun 1. nikama on muodoltaan lannenikama ja L6 (sakralisaatio) tarkoittaa, että 7. lannenikama on muodoltaan ristinikama.Tämä on yksi LTV:n muoto ja se toteamiseen tarvitaan sekä rinta- ja lannerangan sivusuunnassa otetut röntgenkuvat. Lannerankakuvassa tulee näkyä koko ristiluun alue.

LTV:tä esiintyy useilla koiraroduilla, ja ainakin saksanpaimenkoirilla sen yhteydestä selkävaivoihin on tutkimustietoa. LTV altistaa lanne-ristiluuliitosalueen varhaiselle rappeutumiselle, minkä seurauksia voivat olla takaselän kivut ja pahimmassa tapauksessa takajalkojen halvausoireet. Hoitona käytetään lepoa ja kipulääkkeitä ja vakavimmissa tapauksissa leikkaushoitoa. Kotikoirina sairastuneet koirat pärjäävät usein melko hyvin, mutta ennuste paluusta harrastus- tai työkoiraksi on epävarma.

LTV-muutosten yleisyydestä eri roduissa ei juurikaan ole vielä tietoa. Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta suosittelee jättämään oireilevat koirat pois jalostuksesta. Kaikkia oireettomia koiria voi käyttää, mutta LTV1-LTV4 -tuloksen saaneet koirat suositellaan yhdistämään vain LTV0-koirien kanssa. Tällaisten yhdistelmien jälkeläisiä suositellaan kuvattavaksi, jotta LTV-muutosten periytymisestä ja merkityksestä saadaan lisää tietoa.

LTV:stä voi saada lausunnon 12 kuukautta täyttänyt koira. Arvostelun perusteet ja kuvaesimerkit eri asteista löydät sivun alalaidasta. Arvostelussa käytetty asteikko:

LTV0

Ei muutoksia

LTV1

Jakautunut ristiluun keskiharjanne (S1-S2)

LTV2

Symmetrinen välimuotoinen lanne-ristinikama

LTV3

Epäsymmetrinen lanne-ristinikama

LTV4

6 tai 8 lannenikamaa

Normaali ristiluu. A) Kolmen ristinikaman yhteenluutunut keskiharjanne näkyy röntgen kuvassa yhtenäisenä valkeana viivana, B) ns. SI-nivel eli ristiluun ja suoliluun (lantio) nivelpinta, C) ns. LS-väli eli seitsemännen lannenikaman ja ensimmäisen ristinikaman välinen nivelpinta. (Kuva Suomen kennelliitto)

LTV2 on välimuotoisen lanne-ristinikaman symmetrinen muoto, jossa muutokset ovat vasemmalla ja oikealla puolella samanlaiset. Nikama voi muistuttaa enemmän lannenikamaa (ensimmäinen kuva) tai ristinikamaa (toinen kuva), jossa S1-S2 välissä on havaittavissa selvä rako. (Kuva Suomen Kennelliitto)

LTV1 on LTV-muutosten lievin muoto, jossa ristinikaman keskiharjanteessa on painauma. (Kuva Suomen Kennelliitto)


.

LTV2 toinen kuva

LTV1 toinen kuva


.

LTV3 on välimuotoisen lanne-ristinikaman epäsymmetrinen muoto, jossa toinen puoli muistuttaa enemmän lannenikamaa ja toinen ristinikamaa. LTV3 voi olla yhteydessä synnynnäiseen vinolantioon tai toispuoleiseen lonkkanivelen kasvuhäiriöön. (Kuva Suomen Kennelliitto)

Normaali rintaranka koostuu 13 rintanikamasta, josta lähtee kylkiluupari.

Spondyloosi SP

ELT Anu Saikku-Bäckström

Spondylosis deformans eli spondyloosi on selkärangan rappeumasairaus, jossa selkänikamien rajoille muodostuu luupiikkejä ja/tai -siltoja. Spondyloosia kehittyy usein normaalistikin ikääntymisen myötä, mutta boksereilla rappeumaa todetaan jo nuorilla koirilla. Spondyloosi on todettu perinnölliseksi sairaudeksi boksereilla (perinnöllisyys 0,42-0,62), joten sitä voidaan vastustaa jalostusvalinnoilla.

Silloittumat ovat yleisimpiä rintarangan loppuosassa ja lannerangan sekä ristiselän alueella, joten rinta- ja lannerangasta otetut sivukuvat ovat riittäviä kartoituskuvaamisessa. Spondyloosin suositeltava kuvausikä boksereilla on 2 vuotta, jolloin ikääntymismuutoksia ei vielä ole, mutta perinnölliset muutokset ovat ehtineet muodostua. Vanhalle koiralle sallitaan hieman enemmän muutoksia kuin saman lausunnon saavalle nuorelle koiralle, mutta eri-ikäisten koirien lausuntoja on vaikea verrata suoraan, koska ikääntymismuutosten osuutta on hankalaa arvioida. Kuitenkin kannattaa muistaa, että spondyloosi on etenevä sairaus, joten puhdas selkä tai vain lievät muutokset vanhemmalla koiralla on jalostuksellisesti erittäin merkittävä löydös.

Spondyloosia pidettiin pitkään koiralle merkityksettömänä oireettomana ikääntymismuutoksena. On kuitenkin havaittu, että selkärankaan muodostuneet luupiikit ja silloittumat voivat aiheuttaa koiralle vaihtelevanasteisia oireita kuten jäykkyyttä, ontumista, epämääräisiä selkäkipuja ja hyppäämishaluttomuutta. Kehittymässä olevat luupiikit voivat murtua tai hangata toisiaan aiheuttaen tulehduskipua alueella - toisinaan paikalliset oireet helpottavat kun luutuminen etenee täydeksi sillaksi. Ventraalinen eli nikamien alapuolelle muodostuva siltamuodostus jäykistää selkää rasittaen viereisiä nikamavälejä. Harvinaisempi lateraalinen eli nikamien sivuille muodostuva spondyloosi voi painaa hermojuuria ja aiheuttaa koiralle rajujakin oireita, kuten virtsan ja ulosteen pidätyskyvyttömyyttä tai halvausoireita. Tällaisen tilanteen diagnosointi vaatii useimmiten röntgenkuvauksen lisäksi tietokonetomografia (CT) tai magneetti (MRI) tutkimuksen. Spondyloosia sairastavien koirien oireilu vaihtelee voimakkaasti yksilöittäin ja jopa vaikeaa spondyloosia sairastava bokseri voi olla täysin oireeton, joten kartoituskuvaaminen on jalostuksellisesti tärkeää.

Spondyloosi on valitettavasti boksereilla jo niin yleistä, että pelkästään sen perusteella ei kannata koiraa sulkea pois jalostuksesta kuin vaikeissa tapauksissa, jotta jalostuskanta ei pienene liikaa. Spondyloosin periytymismekanismia ei tarkkaan tiedetä, joten voidaan noudattaa yleistä vastaavanlaisten sairauksien jalostuksesta annettua suositusta: käytettäessä spondyloosia sairastavaa koiraa pyritään etsimään sille partneri, joka on spondyloosivapaa (SP0) tai jolla on vain lieviä muutoksia. Nuoren, keskivaikeaa (SP3) spondyloosia sairastavan koiran jalostuskäyttöä tulee harkita tarkkaan ja vaikeaa (SP4) spondyloosia sairastavat yksilöt tulisi sulkea pois jalostuksesta. Sukua tulee katsoa laajemminkin eli myös vanhempien ja pentuesisarusten lausunnot kannattaa huomioida koiran perimän ja ilmiasun vaikutuksen arvioimiseksi.

On tärkeää muistaa, että selkänikamissa voi olla paljon muitakin sairauksia kuin spondyloosi, joten spondyloosipuhdas (SP0) selkä ei aina ole sama kuin terve selkä. Välimuotoiset nikamat erityisesti lannerangan lopun ja ristiselän välissä (L7-S) ovat melko yleisiä ja altistavat ristiselän kivuille tai toimintahäiriöille usein jopa enemmän kuin spondyloosi.

Arvostelussa käytettävä asteikko (1.6.2013 alkaen):

SP0, puhdas

Ei muutoksia

SP1, lievä

Todetaan < 3 mm piikkejä korkeintaan 4 nikamavälissä tai > 3 mm piikkejä korkeintaan 3 nikamavälissä tai saareke korkeintaan 2 nikamavälissä.

SP2, selkeä

Todetaan silloittuma (täysi tai vajaa) korkeintaan 2 nikamavälissä ja/tai suuria saarekkeita korkeintaan 2 nikamavälissä.

SP3, keskivaikea

Todetaan silloittumia (täysiä tai vajaita) ja/tai suuria saarekkeita 3-7 nikamavälissä.

SP4, vaikea

Edellisiä vakavammat muutokset

Lausunnossa otetaan huomioon kaikki rintanikamat (1-13) sekä lannenikamat (1-7) ja ristiluu.

Tätä asteikkoa noudatetaan koiran 5 ikävuoteen saakka. Tämän jälkeen arvostelussa otetaan huomioon koiran ikä siten, että 5-7 vuotiaalla koiralla jätetään huomioimatta yksi silloittuma ja 8-vuotiaalla tai vanhemmalla koiralla jätetään huomioimatta kaksi silloittumaa. Kuitenkin jos vanhallakin koiralla on silloittumaa, ei se voi saada SP0 lausuntoa.

 spondyloosin siltojen alkamiskohta nikamassa

Spondyloosimuutokset nikamissa

Kuvan koiralla esiintyy runsaasti uudisluumuodosta. Lannerangan loppuosan jatkuva silloittuma on DISH:a muistuttava ja muut muutokset ovat spondyloosimuutoksia.